1-tyypin diabetes ja elämäntapamuutoksen ”haasteet”

Päätin kirjoittaa tämän artikkelin juuri tänään, kun paha hypoglykemia yllätti ihan puskan takaa, verensokeri tippui jo alle kahden ja kiire tuli tankata glukoosia. Siihen sitten tyssäsi tämän aamupäivän joogaharjoitukset – niin voimaton olo taas tuollaisen kohtauksen jälkeen.

Verensokeritasapaino ja insuliinimäärien muuttaminen elintapamuutoksen edistymisen tahdissa on ollut melko suuri haaste minulle, mutta suurena tukena ovat olleet Jorvin diabetespoliklinikan henkilökunta, josta heille suuri kiitos.

Mikä on 1-tyypin diabetes/monipistoshoitoinen diabetes

Todella lyhyesti sanottuna se on autoimmuunisairaus, jossa elimistö ei tuota lainkaan insuliinia ja se täytyy saada kehon ulkopuolelta insuliinipistoksina. Yleensä se alkaa lapsena tai hyvin nuorella iällä, minulla se on alkanut aikuisena.

1-tyypin diabetes ja elintapamuutoksen haasteet

Haasteena minulla on ollut elämäntapamuutosvuoteni aikana ja edelleenkin on verensokeritasapainon ylläpitäminen ja insuliinimäärien oikea määrä jatkuvasti paranevaan kuntoon ja laihtumiseen nähden.

Liikunnan lisääminen ja painonpudotus on vaikuttanut sillä tavalla positiivisesti, että pikkuhiljaa, mutta välillä aika yllättävästikin hypoglykemiakohtausten kautta olen pystynyt enemmän kuin puolittamaan ns. pitkävaikutteisen insuliinin (minulla Lantus) ja ns. ateriainsuliini (minulla Novo-Rapid) vaikuttaa nykyisin huomattavasti tehokkaammin ja senkin vähentämistä mietitään.

Aamuisin otettavan pitkävaikutteisen insuliinin määrän vähensin jo 8 yksikköön iltaisin tapahtuvan voimakkaan verensokerin laskun johdosta ja tämänaamuisen hurjan verensokeritasojen laskun jälkeen sovimme diabeteshoitajan kanssa, että jätän illasta kokonaan pois käyttämäni 4 yksikköä pitkävaikutteista, jottei se enää aiheuttaisi aamulla verensokerin liiallista laskua.

Useamman kuin kerran olen joutunut lähtemään kesken pois kuntosalilla circuit treenistä ja tosiaan tänään jäi niin rakastamani jooga väliin. Mutta olen päättänyt, että periksi en anna, vaikka paino edelleen laskee ja lihaskuntotreenit lisääntyvät, joka tietää sitä, että insuliinimäärien säätäminen ei tähän lopu. Samoin taas keväämmällä tulen tekemään piiiitkiä lenkkejä ja vaelluksia, jossa saan olla kieli keskellä suuta sokeriarvojen kanssa.

Kuntosalille muut menevät vesipullon kanssa, mutta minulla on mukana täysi diabetesvarustus: mittausvehkeet (minulla on onneksi sensori käsivarressa, jota on helppo käyttää), insuliinikynä, sokeripitoista juomaa tai glukoosia ja normivettä). Monet jo tuntevatkin minut vihreästä pussukastani, josta alussa kysyttin, miksi se on aina mulla mukana 🙂

Sensorin mittauslaite Freestyle Libre ja insuliinikynä; oltava ehdottomasti mukana salilla.
Laastari suojaa käsivarteen kiinnitettävää sensoria, josta on helppo mitata sokeriarvot missä vaan.
Joillakin on mukana soitin, joillakin verensokerimittari

Kaikista helpointa minun on osallistua kuntosalin vapaaharjoitteluun, jolloin voin mennä sinne silloin kun – niinpä niin – kun verensokeriarvot ovat sen verran hyvässä tasapainossa, ettei ole odotettavissa hypoglykemiaa tai liian korkeaa verensokeritasoa. Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että olen palannut takaisin kotiin, kun olen kävelymatkan aikana huomannut, että sokerit ovatkin liia korkealla. Jos näin on, on liian raskasta treenata, eikä se ole hyväksikään.

Olen kaikesta huolimatta äärettömän kiitollinen, kun

  • Suomessa tai ainakin Espoossa 1 tyypin diabeteksen hoito on hyvin organisoitu ja lähes ilmaista
  • Olen vapaa suunnittelemaan päiväni niin, että sairaudestani on vähiten haittaa
Aurinkoa ja kevättä kohti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s